Sodassa ja tarinassa kaikki keinot sallittuja →
Kaspar Colling Nielsenin oivaltava ”entäpä jos” -romaani näyttää, millainen kertomus Tanskan parhaillaan jylläävästä sisällisodasta on vuosisatojen saatossa muodostunut.
Kritiikki
Kritiikit
Esseet
Haastattelut
Kesäklassikko
Kolumnit
Kritiikit
Muut jutut
Runot ja novellit
Kehon rikkumaton orjamoraali – arviossa Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen →
Esikoiskirjan päähenkilö menettää sivuilla nuoruuttaan, vapauttaan, ihmisiä ja itsemääräämisoikeutta ja usein äänensäkin.
Kritiikki
Julkinen aivo – Susan Sontagin laaja elämäkerta esittelee epätodennäköisen amerikkalaisjulkkiksen →
Susan Sontag on Suomessa akateeminen marginaalinimi, mutta Yhdysvalloissa valtakunnanjulkkis. Uusi massiivinen elämäkerta yrittää tulkita tulkintoja vastustaneen hahmon kirjojen takaa.
Kritiikki
Äänellä jonka tunnet – arvostelussa spefinovelleja sukupuolen moninaisuudesta →
Oudoissa maailmoissa puhuvat äänet ovat liiankin tuttuja. Miten tuoda esille kokemuksia, jotka eivät pelkästään liudenna miehen ja naisen usein aika mielivaltaisia kategorioita vaan sijoittuvat niiden ulkopuolelle?
Kritiikki
Kuunnelkaa klassikoita! Arvostelussa 1900-luvun saksalainen yhteiskuntateoria →
Klassikosta tekee klassikon se, että se osoittaa yhä uudestaan ajankohtaisuutensa. Tällä voidaan tarkoittaa vaikka sitä, että klassikko lisää ymmärrystämme jostain nykyajan arvoasetelmasta. Herman Raivion mukaan saksalainen yhteiskuntateoria todistaa jälleen klassikkoaineksensa olemalla yllättävänkin lähellä tätä päivää.
Kritiikki
Taide joka ei tuhoa – arvostelussa Anna Tomin ja Pauliina Haasjoen runokirjat →
Anna Tomin Huomisen vieraassa maailmaa tarkkailee tulevaisuuden arkeologi. Pauliina Haasjoen Promessa puolestaan pyrkii lähemmäs tämän päivän kokemusta, niin kuin sen kokevat kaikki aistivat ja tuntevat. Runokokoelmia yhdistää tähyäminen ihmisen kokemuksen ulkopuolelle, mikä samalla laajentaa tuota kokemusta.
Kritiikki
Tänä yönä nukut levottomasti →
Uniguru Matthew Walkerin opit lienevät tieteellisesti perusteltuja, mutta hänen tapansa esittää ne kytkeytyy yritysmaailman tehokkuuseetokseen ja saa lukijan säpsähtelemään hereille.
Kritiikki
Yksi pointti, kiitos →
Tietokirjalle tärkeä tehtävä on ydinviestin välittäminen.
Kritiikki
Feminististä lihan ilotulitusta →
Janoava ihmiskeho tuoksuineen, hyllyvine muotoineen ja ääntelevine aukkoineen piirtyy Inger-Mari Aikion runokokoelmassa esiin elävästi ja kursailematta.
Kritiikki
Kultivoitu aprikulli – Kutsu minua nimelläsi kuvaa miesvartalon haurautta sävykkäästi →
Voiko koskaan tavoittaa sitä hetkeä, jolloin rakastuminen alkaa? Onko jokin saanut alkunsa jo ensimmäisestä äänenpainosta, tavasta tervehtiä, jonka asenteessa on jotain samanaikaisesti ärsyttävää ja houkuttelevaa? André Acimanin romaanissa yksi huoletta huikattu tervehdys – ”Later!” – toimii proustilaisena porttina muistojen kesään ja ensirakkauteen.
Kritiikki
Kohdata, kohtasi, kohdannut →
Jenny Erpenbeckin menestyskirjassa on hyvän romaanitaiteen ainekset.
Kritiikki
Kuolema iholla ja suru ihon alla →
Kuolema haastaa elävät riippumatta siitä, onnistuvatko kuoleman koskettamat ihmiset näille määrätyissä tavoissa surra vai eivät. Kuolema jättää häpeätahran – mutta onko siitä kirjoittaminen likaista työtä?
Kritiikki