Kaksi tuoretta runokokoelmaa kuvaa arkista ajelehtimisen tunnetta. Arki on niin lähellä, että vasta siitä kirjoittaessa jokapäiväiset etäisyydet tulevat näkyviksi, ikään kuin katselisi kotiplaneettaa kuusta käsin. Eri sukupolvien kokemusten välillä on kiinnostavia jännitteitä. Arviossa Sami Liuhdon Kuuvuori ja Tuomas Taskisen sekä Venla-Vanamo Asikaisen Lainattua valoa.
Sally Rooneyn juhlittu romaani asettuu samaan traditioon liian monien naistaiteilijakuvausten kanssa. Itsetuhoisuus on ulospääsy umpikujasta.
Tarina on tuote ja jokaisella tuotteella on tarina. Kirjallisuusbloggaajan esikoisromaani moukaroi taidokkaasti tarina- ja mielikuvabisnestä.
Ellipsin ja Joose Keskitalon levyillä varjot ja ilmestykset manataan esiin. Rinnalla kulkee Ville Ylitervon runozine emotional, joka on kuin hautakivi. Lue Tarja Hallbergin lyyrinen arvio.
Kun elämän sattumanvaraisuus on tosiseikka, voi vain sairastua, kuolla, alistua tai unelmoida. Modernistisen absurdismin klassikko erinomaisena suomennoksena.
Realismiodotuksen puuduttama suomalainen lukijahorisontti murtuu esseekirjoissa. Arviossa Siru Kainulaisen elämäkerta lukijana, romaanien lopetuksia luotaava Maailmojen loput sekä Jaana Seppäsen peloton Outokuoriaiset.
Pelle Romantikan kuvitettu runoteos/äänilevy voisi kokonaisuutena käydä taiteilijakirjasta, mutta luonnosta se ei varsinaisesti kerro. Mikä on onni, sillä luonto on ihmisen luomus, kirjoittaa Johanna Osváth.
Ihanteettomuus oli parhaimmillaan 1920-luvulla. Ja silloin eli ja kirjoitti Henry Parland.
Uudelleenkirjoituksessa Theofrastoksen Luonteista antiikin Kreikan paikkojen rinnalle tulee oman ajan miljöö. Niinpä itara siirtää vaikka kivipaaden anastaakseen kolikot vainajan silmiltä mutta menee myös saunaan vain, jos toinen tarjoaa oluet.
Amerikkalaiskirjailijan novellistiikan keskeisiä piirteitä ovat humoristinen ja kipeää tekevä seksi, viileät ja viekkaat ihmiskohtalot ja vääjäämättömästi etenevät tapahtumat.
Satu Mannisen runoteos Camouflage antaa luonnon päihittää.
Kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän kritiikkiä, naisen naurua ja feministin viestintää löytyy Sinua on petetty -kirjoituskokoelmasta. Kriitikko Herman Raivio toivoisi tuoreempia avauksia.
