Totuus →
Mikä on perimmäinen totuus maailmasta?
Blogi
Mahdollista kirjallisuuskeskustelua →
Mitä Hildurista ei ole vielä sanottu?
Blogi
Tulenkantaja →
Eräänä syksyisenä maanantai-iltana Käpylään ilmestyi Prometheus itse. Nuori Voima oli paikalla.
Juttu
Kutsu kissuuteen →
Pitkä animaatio Flow ja konsolipeli Stray ovat pandemia-ajasta ammentavia, ihmisenjälkeisyyttä luotaavia teoksia, joissa fokalisoijana on kissa. Voiko antipelillisyys olla avain ihmiskeskeisyydestä luopumiseen? Mikä tekee ihmisestä ihmisen ja pelistä pelin? Huom. Voi sisältää spoilereita ja teosanalyysiä.
Essee
Katso ihmistä →
Ági Szirtesille, Erika Bókille ja kaikille heille, jotka ovat antaneet kasvonsa.
Essee
Kritiikit
Murenista nousee monumentti →
Erkka Filanderin ankara keltainen järkäle säilöö, loitsii ja etsii keskittynyttä lukijaa.
Kaikki kerralla →
Maria Matinmikon uudet runoesseet jatkavat niitä edeltäneen Valohämyn jäljissä ja etsivät jotakin aivan uutta.
Taiteen huulisyitä etsimässä →
Esseistiikan supertähden uusi teos kokoaa yhteen sekalaista materiaalia mutta tuoksuu vilpittömästi ystävyydeltä.
Toimituksen nostot
Vieraan taivaan alla →
Erkka Filanderin Siemenholvin ”Kolmas ilosanoma” on intertekstuaalinen matka kohti sanoinkuvaamatonta. Osaston kehämäisille seinille piirtyy jotakin ihmiskohtaloita suurempaa.
Essee
Ajan henki ja hammas →
Voiko ajattomaan hermoon osua?
Kolumni
Mahdollista kirjallisuuskeskustelua →
Mitä Hildurista ei ole vielä sanottu?
Blogi
Kutsu kissuuteen →
Pitkä animaatio Flow ja konsolipeli Stray ovat pandemia-ajasta ammentavia, ihmisenjälkeisyyttä luotaavia teoksia, joissa fokalisoijana on kissa. Voiko antipelillisyys olla avain ihmiskeskeisyydestä luopumiseen? Mikä tekee ihmisestä ihmisen ja pelistä pelin? Huom. Voi sisältää spoilereita ja teosanalyysiä.
Essee
![Voiko teoksen kirjoittamiseen käytetyn ajan aistia sen kielestä?
🕰
Tämä ja monta muuta ikiajankohtaista kysymystä nousevat esiin Telma Peuran haastattellessa Tilavuuden laskemisesta -septologian kirjoittajaa, Solvej Ballea Nuoren Voiman Katoaminen-numeroon (1/26).
Septologian viimeistä osaa työstävä tanskalaiskirjailija on muovannut kieltä ja aikakäsitystä jo 1980-luvulta lähtien. Kun tulevaisuus katoaa ja septologian päähenkilö Tara juuttuu marraskuun 18. päivään, menee myös kieli sijoiltaan.
”Yhtäkkiä suuri osa kielestä oli muuttunut käyttökelvottomaksi. Viikonpäivät, kuukaudet, vuodet – sanoja katosi. Oli ilmiselvää, että kielessä ei ollut kaikkia ainesosia, joita tarvitsin. [...] Teokseni ei ole systemaattinen tutkielma kielen synnystä, mutta kieltä luodaan joka osassa uudestaan.”
✒
Kun aika pysähtyy, maailman rajallisuus tulee näkyväksi. Balle kertoo, että Taran maailmankuvan omaksuminen auttoi häntä näkemään, miten suhtaudumme planeettaamme. ”Kulutamme kuin uskoisimme, etteivät tekomme jätä jälkiä maailmaan.”
Ikusesta marraskuusta huolimatta septologiasta voi löytää paljon toiveikkuutta. Balle kertoo inspiroituneensa niin atomiteoriasta kuin negaation filosofiasta. Uuden kynnyksen voi ylittää vain, jos vanhaa on valmis jättämään taakseen.
”Milloin on oikeastaan kyse katoamisesta, milloin uuden muotoutumisesta?”
Nyt neljänteen osaan asti suomennettu sarjallinen romaani on toden totta syntynyt ajan kanssa.
Isoon pataan heitetyt ainekset ovat keittyneet yhdeksi kokonaisuudeksi vuosien varrella. Vapautta prosessiin on antanut se, että Balle julkaisee teoksensa oman kustantamonsa kautta.
Lue lisää septologian syntyprosessista ja siitä, miksi runoilijoilla ei pitäisi olla ajokorttia, Nuoren Voiman nettisivuilta. Linkki biossa.
🌫
@kosmoskirjat
Solvej Ballen kuva: Sarah Hartvigsen Juncker](https://nuorivoimafi.test.cchosting.fi/hallinta/wp-content/plugins/instagram-feed/img/placeholder.png)
