Numerot
Nuori Voima ilmestyy paperilehtenä neljästi vuodessa. Tutustu numeroiden teemoihin ja verkossa julkaistuihin sisältöihin alla.
Nooan arkki →
Murenista nousee monumentti →
Erkka Filanderin ankara keltainen järkäle säilöö, loitsii ja etsii keskittynyttä lukijaa.
Tulenkantaja →
Eräänä syksyisenä maanantai-iltana Käpylään ilmestyi Prometheus itse. Nuori Voima oli paikalla.
Kutsu kissuuteen →
Pitkä animaatio Flow ja konsolipeli Stray ovat pandemia-ajasta ammentavia, ihmisenjälkeisyyttä luotaavia teoksia, joissa fokalisoijana on kissa. Voiko antipelillisyys olla avain ihmiskeskeisyydestä luopumiseen? Mikä tekee ihmisestä ihmisen ja pelistä pelin? Huom. Voi sisältää spoilereita ja teosanalyysiä.
Kaikki kerralla →
Maria Matinmikon uudet runoesseet jatkavat niitä edeltäneen Valohämyn jäljissä ja etsivät jotakin aivan uutta.
Kosminen hurraahuuto runoudelle →
Kansainvälisesti arvostetun kanadalaisen runoilijan Christian Bökin suuruudenhullussa Xenotext-projektissa loihdittiin genetiikan avulla runoileva bakteeri, joka jatkaa eloaan vielä sittenkin, kun aurinko on sammunut. Bök kirjoitti 25-vuotisen projektin ympärille kaksiosaisen runoteoksen, joka muistuttaa kirjallista laboratoriota.
Ketä kiinnostaa kritiikki? →
Kriitikkoa on helpompi syyttää kuin kirjallisuuskeskustelun rakenteita.
Keskeneräisyys →
Nukketalo joka romahti →
Monika Fagerholm rikkoo 1970-luvun ylle laskeutunutta hiljaisuutta kirjoittamisen keinoin. Näennäisen rauhan ja vastarintaliikkeiden välinen jännite sysää liikkeelle kolmiosaisen teossarjan, jossa tutkitaan kirjoittajaksi kasvamista ja sitä, miten menneisyys ja nykyhetki muovaavat toisiaan.
Taiteen huulisyitä etsimässä →
Esseistiikan supertähden uusi teos kokoaa yhteen sekalaista materiaalia mutta tuoksuu vilpittömästi ystävyydeltä.
Kärsimys polttoaineena →
Juhani Kenttä kysyy, millaisella toiminnalla voimme vaikuttaa yhteiskunnassa kasvavaan entropiaan. Entropian lisäksi ajan voi nähdä hymninä, jossa kukin nuotti saa merkityksensä sitä ennen ja sen jälkeen tulevista äänistä.
Pakotetun uusvilpittömyyden aika →
Mikä yhdistää meemivasemmistoa, stadionkeikkoja ja tennisakatemiaa?
Seksi →
Loputtoman levoton ja vino →
Seksuaalisuus on seksiä laajempi kenttä. Halut virtaavat välittämättä rajoista, eikä libido tunnusta logiikkaa tai moraalia. Sekä kulttuurissa että politiikassa kiihotus syntyy usein siitä, mitä ei saisi haluta.
Erotiikka kielen päällä →
Iida Rauma kaipaa kotimaiseen kirjallisuuteen enemmän intiimisti kuvattua halua. Hänen omaa kirjoittamistaan ohjaavat henkilöhahmojen seksuaalisuus ja syntaksin erotiikka.
Cheek, aikamme seksikkäin metamodernisti →
Mitä postmodernismin jälkeen?
Orgioiden jälkeen →
Mitä taiteilija pakenee lintukotoon?
Strategia →
Usko hirviöyteen →
Moderni klassikko ja ”kääntämisen idean käännös” on nyt käännetty suomeksi. Punaisen omaelämäkerta tihkuu värien kiihkoa.
Kieli on ihmeellistä ainetta →
Haastattelussa Anna-Kaari Hakkarainen kertoo kiitetyn Marraseliö-romaanin syntyyn vaikuttaneista strategioista.
Päättömien joutsenten tanssi →
Sodanvastainen katutaide Venäjällä elää ja voi hyvin, vaikka Suomessa se tunnetaan huonosti.
KIITOS 2012–2024 →
Keskeneräisyyksistä rakentuva tekstiblokki on elämän metafora. Se päättää erään kirjallisen aikakauden.
Quo vadis, kulttuuri? →
Kulttuurileikkaukset tulevat ja lisää saattaa seurata. Toimittaja Sakri Pölönen kysyi kolme näkökulmaa siihen, mitä taiteen asemasta välittävien pitäisi tehdä seuraavaksi. Pölösen haastattelussa Antti Nylén, Kalle Lampela sekä Laura Gustafsson.
Kirjan ja tekijän välissä →
On hämmentävää huomata, miten ennakkoinfo ohjailee fiktion lukukokemusta.
Runopuutarha →
Äitini paratiisissa →
Vuonna 2000 Tampereen kaupunki tilasi kuvataiteilija Marra Lampilta Runopuutarhan, jossa piti olla vedenalaisia runokiviä ja islamilaista ornamentiikkaa. Konkreettinen hanke hautautui byrokratiaan, mutta toteutui Lampin näyttelyissä – ja jatkaa elämäänsä hänen taiteessaan ja hänen tyttärensä Silja-Maaria Aronpuron ajatuksissa.
Emme elä tulevaisuutta varten →
Eetu Viren kirjoittaa Esseissään runoudesta nautinnon paikkana, jolla ei ole ulkoista päämäärää. Jos periaatetta sovellettaisiin yhteiskunnassa, tulisiko siitä puutarha?
Itämerensuomalainen löylylaulu →
Kapitalismia ajaa perkeleen lailla energiapanos, jonka nopea polttouhraaminen on kuumentanut, tukehduttanut ja tappanut elonkehää. Elämällä on ehkä vielä merkitystä, mutta sillä ei tunnu olevan väliä. Elämme nihilististä siirtymää tuntemattomaan.
Mitä Jordan B. Peterson tarkoittaa →
Peterson on antanut meille luvan itkeä jatkuvasti, vailla nolostumista.