Kritiikit

Miksi kirjoittaisin? Kysymys on yhä vaikeampi →

Miksi kukaan haluaisi kirjailijaksi, kun työ on vaativaa, aikaa vievää ja kun siinä kaikesta vaivannäöstä huolimatta joutuu sietämään lukuisia pettymyksiä? Petri Tammisen ja Antti Röngän kirjeenvaihto tarjoaa pessimistisen vastauksen, Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan kirjoittajaopas optimistisen.

Kritiikki

Lapsuuden kesät kaikessa tylsyydessään →

Jyri Vartiaisen uudessa pienoisromaanissa kolme lasta vetelehtii työläismaisemassa. Teos on näennäisen tyyni mutta pinnan alla se tavoittaa monenlaiset kasvukivut.

Kritiikki

Mitä on animaalinen rasismi? →

Filosofi Emanuele Coccian mukaan kasvit on unohdettu maailmanselityksestä, vaikka hengitämme niitä joka hetki.

Kritiikki

John Keats kokonaisena, vitsirunoineen →

Leevi Lehdon viimeiseksi käännöstyöksi jäänyt valikoima John Keatsin runoja on samalla kokonainen elämäntyö, jonka parissa Lehto työskenteli 25 vuoden ajan. Se paljastaa myös, että romantisoitu Keats oli myös hauska ja räävitön.

Kritiikki

Ei vain puheenaiheiden vuoksi →

Tommi Melender onnistuu kirjoittamaan tavallisista esseeaiheista tavallisella esseeäänellä harvinaisen vaikuttavasti, ”kuin mitään ei olisi tapahtunut”

Kritiikki

Rachel Cuskin romaanitrilogiassa yksityinen ja yleinen juontuvat toisistaan →

Suunta on siis kohti oman elämän haltuunottoa, ja työkaluksi ehdotetaan ajattelua. Jos haluamme ohjata valintojamme, on tärkeää tunnistaa niiden takana olevat tunteet ja uskomukset. Tämän ketjun näkyväksi tekeminen on Cuskin trilogian kantava idea.

Kritiikki

Kulttuurialalla seikkaileva episodiromaani on parasta proosaa pitkään aikaan →

Asiat eivät ole hallinnassamme, mutta siihen ei kuole, voisi olla käsikirjoittaja Jan Forsströmin ensimmäisen romaanin credo.

Kritiikki

A Yi on luonut kiinalaisen Meursaultin, josta lukijan on vaikea välittää →

”Uskon, että ihmiset ovat laji täynnä tragediaa, eikä heillä ole oikeastaan mahdollisuutta onnistua, etenkään modernissa yhteiskunnassa”,

Kritiikki

Kaksi antologiaa nuorta runoutta →

Tuoreet antologiat tarjoavat kirkasta näkemystä omasta paikasta maailmassa ja rentoa ajankuvaa. Arvostelussa Voidaan puhua jossitellen ja Zeitguest.

Kritiikki

Ihminen ja luonto sisäkkäin – Katja Seudun ja Hanna Tuomisen runot todistavat luontorunouden monipuolisuudesta   →

Uusi luontorunous valottaa ihmisen ja luonnon liukuvaa suhdetta. Tatu Pajulan kritiikissä Katja Seudun ja Hanna Tuomisen kokoelmat. 

Kritiikki

Runousopin kuolleistaherätys →

Yksinkertaiset havainnot ovat runomittoja käsittelevän teoksen parasta antia. Muu onkin ongelmallisempaa: viattomien runomittojen perässä seuraavat sukupuoliset, esteettiset, psykologiset ja poliittiset piilo-olettamukset. 

Kritiikki

Pehmeissä kansissa – katsaus Kulttuurivihkojen runokirjoihin →

Kulttuurivihkot on lyhyessä ajassa profiloitunut aktiivisena runokustantajana – millaisia kirjoja kulttuurilehtiklassikko julkaisee?

Kritiikki