Poikien välisestä ystävyydestä →
Nuoruus Rollossa menee maskuliinisessa piirissä, mutta opettaa jotain kaunista ja yhteisöllistä myös muille.

Nuoruus Rollossa menee maskuliinisessa piirissä, mutta opettaa jotain kaunista ja yhteisöllistä myös muille.

Mitä enemmän toistelee jotain sanaa, sitä absurdimmalta se tuntuu. Mutta mitä enemmän lukee Karri Kokon merkityksetöntä kirjoitusta, sitä merkityksellisemmältä se tuntuu.

Elsa Töllin esikoisteos Fun Primavera esittää kirjamuodossa lavarunoiltaa. Sini Silverin Titaanidisko puolestaan jäljentää modernin eräkokemuksen.

Anu Kaajan Katie-Kate on monta asiaa, mutta myös Anja Kaurasen Sonja O.:n nykyaikainen vastine ja vastakohta. Siinä missä Sonja O haluaa liikaakin, on Katie-Kate välinpitämätön.

Tiina Lehikoisen Kukkien kapina on tiheän intertekstuaalinen satukirja, jossa irtaudutaan vanhentuneista arvoista ja kerrontatavoista.

Maggie Nelsonin suomennetut teokset saavat alkunsa hänen tätinsä selvittämättömästä murhasta, mutta laajenevat murhanhimoisen kulttuurin kritiikiksi.

Hallie Rubenholdin uusi teos Viiltäjä-Jackin uhreista paljastaa ripperologien parissa rehoittaneen misogynian. Myöskään Russell Edwardsin ja Jari Louhelaisen teos ei ole siitä vapaa.

Kekäläinen & Companyn uusi kantaesitys If I Would Lose My Voice on teos ihmiskunnan peruuttamattomasta vaikutuksesta biosfääriin. Anna Borgman kävi seuraamassa esityksen harjoituksia apokalyptisissa tunnelmissa.

Television kimppuun on vuoden sisällä käyty peräti kolmen valikoiman voimin yli 800 sivulla. Miten käy sohvaperunoilta essee?

Takalon sarjakuvaromaani kuvaa tunnistettavasti, miten vakava sairastuminen voi jakaa elämän kahtia: aikaan ennen sairautta ja sen jälkeen.

Raisa Jäntin kolmesta vihkosta koostuva teos törmäyttää luonnontieteellisen diskurssin ja henkeäsalpaavan kielen virtuoottisella tavalla.

Rakkaus saa lähes kirkumaan tuskasta Jane Austenin klassikkoromaanissa.
