Olen katsonut kuolleita pentuja – essee kissoista ja kuolemasta →
Ei kuolemaa tarvitse valita kumppanikseen, valinta on jo tehty. Kuolema on koodattuna jokaiseen elävään kehoon alusti asti, eikä se odottele, että olemme tulleet tutuiksi.

Ei kuolemaa tarvitse valita kumppanikseen, valinta on jo tehty. Kuolema on koodattuna jokaiseen elävään kehoon alusti asti, eikä se odottele, että olemme tulleet tutuiksi.

Walter Benjamin kirjoitti, että kapitalismia olisi tarkasteltava uskontona, sillä ”kapitalismi toimii nykyisin niiden samojen huolten, kärsimysten ja levottomuuksien rauhoittajana, joihin niin sanotut uskonnot aiemmin vastasivat”. Taneli Viitahuhta tarkastelee näkökulmassaan jokavuotista taiteen ja tieteen rituaalia, Koneen säätiön apurahamyöntöjen julkistusta.

Alkuperäiskansojen naisten ongelmat eivät kytkeydy vain sukupuoliseen syrjintään, vaan alistamisen muodot ovat vielä laajempia. SIksi valkoinen feminismikin voi olla osa kolonialismia. Professori Rauna Kuokkanen luo katsauksen alkuperäiskansafeminismin menneisyyteen ja nykyhetkeen.

Klassikosta tekee klassikon se, että se osoittaa yhä uudestaan ajankohtaisuutensa. Tällä voidaan tarkoittaa vaikka sitä, että klassikko lisää ymmärrystämme jostain nykyajan arvoasetelmasta. Herman Raivion mukaan saksalainen yhteiskuntateoria todistaa jälleen klassikkoaineksensa olemalla yllättävänkin lähellä tätä päivää.

Ville Hämäläinen sai kissan hoitoon eikä enää pystynyt luopumaan siitä. Yhteys eläimeen tapahtuu siellä, missä sana ei hallitse diktaattorina.

Omakustantamisen imago on muuttumassa: enää se ei ole itsestäänselvästi huonoa ja noloa, vaan itsenäistä ja pienimuotoista. Anne Mölsä selvitti, mikä kustantamisen ruohonjuuritasolla on muuttumassa.

Anna Tomin Huomisen vieraassa maailmaa tarkkailee tulevaisuuden arkeologi. Pauliina Haasjoen Promessa puolestaan pyrkii lähemmäs tämän päivän kokemusta, niin kuin sen kokevat kaikki aistivat ja tuntevat. Runokokoelmia yhdistää tähyäminen ihmisen kokemuksen ulkopuolelle, mikä samalla laajentaa tuota kokemusta.

”Loukkantumiselta välttyminen ei ole ihmisoikeus”, sanoo Ruotsin nuoren polven käsikirjoittaja Jimmy Nivrén Olsson. Hänen tuore lyhytelokuvansa Persona Non Grata käsittelee kivuliaalla tavalla haurasta egoa, kateutta ja maskuliinista neromyyttiä – ja siinä sivussa ruotsalaisen elokuvan elefanttia Ingmar Bergmania. Tapasimme käsikirjoittajan Ruotsin tuntemattomimmilla suurfestivaaleilla Live at Heartissa Örebrossa.

Emilia Kokon esityksessä how to host something as a cloud pilvi yhdistää yleisön ja näyttää rajojen häilyvyyden. Vantaalaisesta autokaupasta raportoi Anna Borgman

Nuoren Voiman talvirunoilija on Tallinnassa asuva Ville Hytönen, joka vie meidät Taigalle..

Uniguru Matthew Walkerin opit lienevät tieteellisesti perusteltuja, mutta hänen tapansa esittää ne kytkeytyy yritysmaailman tehokkuuseetokseen ja saa lukijan säpsähtelemään hereille.

Mikä olisi erinomaisempi joululahja kuin laadukkaan lehden vuositilaus?
