Kulkevaa esseetä →
Willy Kyrklundin esseissä tehdään matkaa maailmassa ja kielessä.
Kritiikki
Kritiikit
Esseet
Haastattelut
Kesäklassikko
Kolumnit
Kritiikit
Muut jutut
Runot ja novellit
Eläin ihmisen takana →
Tiina Raevaaran päiväkirjamaisen esseen ja tietokirjan yhdistelmä Minä, koira ja yhteiskunta perkaa ihmisen suhdetta muunlajisiin.
Kritiikki
Eläimellinen ihminen, inhimillistetty eläin →
Päivi Liskin novellikokoelmassa kaiverretaan sorsan nimi karsikkopuuhun ja haistellaan pikkuhousuja.
Kritiikki
Runoutta Euroopan reunoilta →
Liiviläisen ja galicialaisen runouden antologioissa vaalitaan uhanalaisten kielten elävää nykyisyyttä. Käännösjäljen laatu vaihtelee, mutta ele on selvä: vähemmistökielisten runouksien kääntäminen on tärkeää.
Kritiikki
50 novellia ja muuta asiaproosaa →
Judith Schalanskyn taidetietokirjan visuaalisuus ihastuttaa, mutta mitä piilee kauniiden kansien alla?
Kritiikki
Luonnos mahdollisuuksien sukupuoleksi →
Taneli Viljanen hahmottelee merkittävässä esseeteoksessaan ei-binääristä kirjoitusta.
Kritiikki
Nyrjähtäviä runoja →
Pauli Hautalan Katseen maanosat ja Ann Jäderlundin syvä rakkaus ei ketään ovat runoteoksia, joita yhdistää hankaava kieli ja toisen katsomisen etiikka.
Kritiikki
Oraakkelin sakea elämä →
Elämäkerta piirtää Paavo Haavikosta kuvan niin pohjanoteerauksiin kuin timanttisiin suorituksiin yltävänä yleisnerona, jolle suurinkaan menestys ei ollut tarpeeksi.
Kritiikki
Tuhon jäljet →
Hävitys on rytmin avulla maailmaansa upottava tapauskertomus traumasta ja tuhoamisesta.
Kritiikki
Minä, siinä sivussa →
Iida Sofia Hirvosen esikoisteoksessa pohditaan kielen ja todellisuuden suhdetta ajankohtaisella otteella, mutta ironista jarruttelua saisi olla vähemmän.
Kritiikki
Aforismista penkkiurheilupäiväkirjaan →
Neljä uutuusteosta muodostavat monipuolisen poikkileikkauksen runokeväästä 2022.
Kritiikki
Herra yksinäinen hajoaa →
Runoilija Katharine Kilalean omaperäinen esikoisromaani tähtää ei-tietämiseen.
Kritiikki