Ne eivät teekään sitä itse →
Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extra näyttää maailman, jossa rasismi on uusi normaali ja todellisuus vienyt fiktion roolin.
Kritiikki
Kritiikit
Esseet
Haastattelut
Kesäklassikko
Kolumnit
Kritiikit
Muut jutut
Runot ja novellit
Viimeiset vuoristolaiset ja paikalliskulttuurin tuho →
Kahdeksan vuorta on varsin tyypillinen Strega-voittaja: romaania voisi luonnehtia konservatiiviseksi laatukirjallisuudeksi. Yhdellä tasolla romaani on hyvin perinteinen kasvukertomus isistä ja pojista, miehuudesta ja aikuistumisesta. Samalla se on kuvaus katoavasta elämänmuodosta, kirjoittaa Janne Löppönen arviossaan Paolo Cognettin romaanista.
Kritiikki
Kaupunki jota ei ole →
Saila Susiluoto: Metropolis – merkintöjä kadonneesta kaupungista.
Kritiikki
Aktivistit keskuudessamme →
Aktivismi ei nykyään ole niinkään vastakulttuuria kuin ”hyvää jengiä, hyvää meininkiä ja luovaa yleisöä”, aktivisti Leo Straniuksen sanoin. Herman Raivio luki Antonio Montin ja Pontus Purokurun ansiokkaan aktivismihistorian ja löysi koomisia yksityiskohtia, mutta myös lukuisia aloja ja ilmiöitä, joissa kansalaisliikkeet ovat toimineet edelläkävijöinä.
Kritiikki
Menesty tai häviä →
Asta Lepän esseeteoksen pääkysymys on, miten suomalaiset ja keskiluokka suhtautuvat köyhiin. Voittajien varjot ottaa kiinnekohdakseen Lepän tarkan havainnoinnin, mutta ei epäröi sanoa asioita liioitellen ja ironisestikin.
Kritiikki
Yksinäisten miesten tarinoita →
Olavi Koistisen esikoisnovellit paljastavat tavallisuuden takana piilevän omituisuuden.
Kritiikki
Olemisen sietämätön ajallisuus →
Pauli Tapion esikoisteos säväyttää tarkkanäköisyydellään ja syvällisyydellään. Kokoelman runot kuvaavat kaunistelematta aikamme kurjuutta ja käsittämättömyyttä, mutta rivien välistä voi lukea myös lohdullisia polkuja arkisten elämysten äärelle.
Kritiikki
Orhan Pamuk ja suurkaupungin pyhä jokapäiväisyys →
Arvostettu Nobel-kirjailija vierailee Suomessa viikonloppuna. Turkkilaiskirjailijan uusin Kummallinen mieleni -romaani on ennen kaikkea kirja Istanbulista – ja tavallisesta ihmisestä. ”Pamukin kertomana jogurttikaupustelijan elämäntarina on kuin Veikko Lavin iskelmää turkkilaisittain”, Jantso Jokelin kirjoittaa arviossaan.
Kritiikki
Harry Salmenniemen proosaa rikastaa runous →
Uraanilamppu ja muita novelleja on osoitus siitä, että Salmenniemeä kiinnostaa myös proosan uudistaminen.
Kritiikki
Aino Kiven esikoisromaanin pääosassa ovat tytöt, naiset ja sisaruus →
Aino Kivi rakentaa varsin lyhyessä tilassa jokaiselle sisarelle selkeän hyvässä ja pahassa omaksutun roolin ja uskottavan temperamentin. Romaanin vahvuudet ovatkin pikemmin henkilöiden sisäisessä kuvailussa kuin yllättävissä ratkaisuissa.
Kritiikki
Maaria Päivisen romaanit iskevät säröille jähmeän sukupuolijärjestelmän →
Maaria Päivisen uusimmassa romaanissa Kellari nainen sulkee ex-miehensä kellariin ja naapurin hauras mummo naukkailee paloviinaa ja tirkistelee. Päivisen elävässä ja ruumiillisessa kielessä voi nähdä naiskirjoituksen piirteitä, kirjoittaa kriitikko Aura Sevón.
Kritiikki
Taisteluni – läpi arkielämän ja norjalaisen romaanin →
Karl Ove Knausgård kertoo Taisteluni-sarjassaan kaiken ja sitten kertomisesta kaiken. Kirjasarja tuo mieleen Augustinuksen Tunnustukset: kyseessä on samankaltainen omaelämänkerrallisten muisteluiden, tietokirjamaisten esseiden ja itsetutkiskelujen kudos. Mutta kertojanääni ei tietenkään ole aina kirjailijan ääni ja Knausgård vääjäämättä manipuloi sekä menneisyyttään että lukijan kokemusta siitä.
Kritiikki