Jutut

Orhan Pamuk ja suurkaupungin pyhä jokapäiväisyys →

Arvostettu Nobel-kirjailija vierailee Suomessa viikonloppuna. Turkkilaiskirjailijan uusin Kummallinen mieleni -romaani on ennen kaikkea kirja Istanbulista –  ja tavallisesta ihmisestä. ”Pamukin kertomana jogurttikaupustelijan elämäntarina on kuin Veikko Lavin iskelmää turkkilaisittain”, Jantso Jokelin kirjoittaa arviossaan. 

Kritiikki

Epätoivon tuolla puolen →

eli neljä tarinaa Suomen noususta

Kolumni

Miranda July ja hullu, hyödyllinen häpeä →

Jos on liian omaelämäkerrallinen, menettää jonkin kepeyden, sanoo minämuotoisten tekstien mestari Nuoren Voiman haastattelussa. Tunteista puolestaan yksi on kirjailijalle ylitse muiden.

Juttu

Mitään ei saa enää sanoa →

eli kuinka nouseva lahtelainen nationalisti normalisoi ääriajattelua päivittämällä ummehtuneet natsimeiningit urbaaniin ja freesiin kontekstiin.

Kolumni

Avaruuslaivoista ja hirviöistä Volter Kilven romaanissa Alastalon salissa →

Volter Kilven romaania Alastalon salissa on perinteisesti tulkittu menneisyyteen sijoittuvan ihanneyhteisön kuvaukseksi, mutta se on salaa myös romaani hirviömäisestä tulevaisuudesta. Se kertoo ajattoman maailman muuttumisesta ajalliseksi ja miehien ja laivojen paisumisesta kohti käsittämättömiä mittasuhteita.

Essee

Karissa Kettu ja smaragdinvihreä tiheä →

Vuoden ensimmäisen numeron takakansirunon kirjoitti Karissa Kettu. Omien sanojensa mukaan Kettu on ”läpikulkumatkalla oleva humanisti, jonka juuret ovat antiikintutkimuksessa ja pää sekavissa säkeistöissä”. Julkaisemme nyt lisää Ketun aiemmin julkaisemattomia runoja. 

Runot ja novellit

Fanipojat ja heidän sisäinen laulunsa →

Onko popfilia seksin vastakohta? Miksi meitä pitäisi kiinnostaa pop-esseistin henkilökohtainen liikutus? Esseisti ja muusikko Jantso Jokelin kertoo, kuinka nautinnollista on olla kirjoittamatta musiikista. 

Essee

Oikaisu →

Torstaina 9.3.

Juttu

Ärsyttävä nautittava Matti Mäkelä →

Messuava huru-ukko miesasialla? Kriitikko? Keskustalainen änkyrä? Vai suomalaisen nykyesseen pioneeri ja suvereeni asiaprosaisti, jonka parhaat työt on unohdettu? Esseisti Antti Hurskainen purkaa Matti Mäkelän osiin – ja kokee samalla nautintoa, myötähäpeää ja raivoa.

Essee

Laylassa puhuu didaktinen kirjailija, Oneiron nojaa stereotypioihin →

Kirjallisuuden kulttuurinen omiminen on toiseuttamista. Toiselle voi yrittää antaa äänen, mutta ei pidä pullistella omassa sankarisyndroomassaan, kirjoittaa Silvia Hosseini.

Essee

Harry Salmenniemen proosaa rikastaa runous →

Uraanilamppu ja muita novelleja on osoitus siitä, että Salmenniemeä kiinnostaa myös proosan uudistaminen.

Kritiikki

Se tavallinen tarina →

Yhä useampi haluaa elämäntarinansa kansien väliin, ja nykyään tehtävään voi palkata jopa ammattikirjoittajan. Mutta pitäisikö kertomus kirjoittaa itse?

Juttu