Runoilija ja omantien kulkija Hannu Helin (1944-2015) ehti testamentata ennen kuolemaansa koko kirjallisen perintönsä Poesia-kustantamolle. Massiivista Alisiin ylisiin -runoelmakokoelmaa hän kirjoitti ja editoi kilpaa kuolemansa kanssa. Teoksesta tuli hyvästijättö maailmalle, joka toimitettiin yhteistyössä aaveen kanssa.
On kylmä. Tai, ei kylmä, viileä. On viileä. Ei ehkä viileäkään. Tai en minä tiedä. On kylmä. Anttoni Lajoman novelli sijoittui kolmanneksi Ilmastonmuuttajat-kirjoituskilpailun 13-17-vuotiaiden sarjassa.
Miksi ei surra Syyrian tuhoutuneita kulttuuriaarteita tai meistä kaukana palaneita moskeijoita, vaan surraan Notre Damea, kysyi moni internetissä.
Noitaperinteen välityksellä ilmaistu intuitiivinen ja yksilöllinen kokemus tulee kytkeä osaksi feminististä ajattelua. Se on liitettävä kriittisyyteen ja älyllisyyteen. Noitien poliittisuuteen johdattaa Riikka Ala-Hakula esseessään.
Taide ei koskaan voi olla projekti, koska se pursuaa ulos liitoksistaan. Jyri Vartiaisen essee liikkuu kirjoittamisen käynnistäneiltä vaihtopenkeiltä Deborah Levyn tekstien paineeseen ja uuteen autobiografiaan, jossa ei tarvitse kertoa kaikkea.
Elämmekö hirviöiden aikaa? Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru kirjoittavat siitä, miksi äärioikeisto näyttää kaapanneen ideologisen ilmatilan.
Ghanalaistaustainen räppäri teki kappaleen siitä, miten ei maksa veroja, ja päätyi oikeiston kauhuksi ja vasemmiston idoliksi.
Ilmastonmuutoskirjallisuuden on keksittävä kieli uudelleen. Tänään vaikuttaa siltä, että runous onnistuu tavoittamaan todellisuudesta jotakin olennaista, raportoi Johanna Osváth runoilijoiden ilmastomielenilmauksesta.
Etsitkö harjoittelupaikkaa? Kiinnostaako kulttuurijournalismi?
Satu Mannisen runoteos Camouflage antaa luonnon päihittää.
Taiteilija Kaisa Illukka katsoi virolaisen Jaan Tommikin Dancing Home -teosta Kiasmassa ja päätti kartoittaa oman sukunsa jälkiä Suomenlahden yli.
Kiasman ja NVL:n Kuvataiteesta esseeksi -kurssin satoa.
Toimittaja Emilia Kukkala luki Antti Nylénin Häviön ja löysi sieltä myös itsensä. Esseessään hän kirjoittaa, että taide ja hoiva ovat vaarallisia nykyiselle yhteiskuntajärjestykselle, jossa hyvän olon ja menestyksen todistelu on tullut imperatiiviksi.
