Kerroin kirjoittavani lapsuudesta →
Kuinka haaveilla maailmasta, jossa transsukupuolisen kokemus määrittyy itsessään, kuinka koskettaa sitä, että todellisuus on trans.

Kuinka haaveilla maailmasta, jossa transsukupuolisen kokemus määrittyy itsessään, kuinka koskettaa sitä, että todellisuus on trans.

Elokuun matkaesseessä Tarja Hallberg matkustaa sisätiloissa J.-K. Huysmansin Vastahankaan-romaanin (1884) inspiroimana. Essee sisältää karanteeniajan kuumimmat sisustus- ja juomavinkit!

Kirjailija Katja Raunio harrasti horoskooppeja kevyesti, niille naureskellen, kunnes huomasi että maailmankuva tarttuu. Horoskoopeissa ystävä on aina väline ja poliittinen toiminta mahdottomuus.

Mielestäni armeliain asia elämässä on ihmismielen kyvyttömyys ymmärtää kaikkea sitä, mitä maailma pitää sisällään.

Yritän vain sanoa, ettei ole mitään yhtä ”meitä”, joka on iät kaiket muun yltäkylläisyytensä keskeltä lennähdellyt sinne tänne kepeästi kuin ajatus. On myös meitä, jotka ovat nähneet helvetisti vaivaa ja tehneet helvetin isoja kompromisseja päästäkseen jonain kauniina päivänä näkemään muutakin kuin tutut lähiöt tai kotikylän raitin.

Sheila Hetin kirjan luettuaan Vappu Kannas tiesi, ettei halua lapsia. Rachel Cuskin jälkeen hän tiesi, että haluaa.

Berliinin muurin paikka maastossa on painunut syvälle muistiini. Ei vain historiallisina mustavalkoisina valokuvina, vaan kokemuksena. Pyörällä ja juosten, auringon noustessa ja laskiessa, illan hämärässä ja yön pimeydessä. Sari Kuuselan essee avaa Nuoren Voiman matkaesseiden sarjan.

Surrealistit halusivat pelastaa Chaplinin Chaplinilta itseltään: syntyi käsite le vrai Charlot, oikea Kulkuri, kirjoittaa Veli-Matti Huhta.

Jos Bruce Springsteenin musiikin sanotaan antavan nostalgisen äänen palkkatyön ja fossiilikapitalismin kadonneeseen maailmaan, niin miksi Pomon fanaattisimmat kuuntelijat […]

Mielemme on altistunut virukselle: se vaikuttaa kaikkiin arkisiin tapoihimme ja havaintoomme. Riikka Ala-Hakulan fiktion ja esseen keinoja yhdistelevän proosasarjan avaustekstit.

Herran vuonna kaksituhattakaksikymmentä ihmisherra on joutunut luopumaan kruunustaan, ja tunnustamaan uuden, näkymättömän maailmanvaltiaan. Tämä kruunupää on teloittanut tuhansia. Se on pakottanut ihmiset loitolle toisistaan. Minut se on teljennyt pieneen kylään, muurien sisälle eristyksiin.

Lyyrinen essee on yhä useammin käytetty sanapari. Mitä se oikeastaan merkitsee, ja onko sille todella käyttöä? Silvia Hosseinin näkökulmateksti kaivaa esiin esseekeskustelun seuraavan perunan.
