Esseet

Tarvitsemme parempia dystopioita →

Utopioista viis – osaammeko edes kuvitella tuhon?

Essee

Valkoisuuden toivottomuus →

Valkoisuudesta puhutaan yhä enemmän, mutta harvoin ymmärretään mitä se on. Päiviö Maurice Omwami kirjoittaa esseessään, miksi tämän etuoikeutetun position määritteleminen on rasististen rakenteiden purkamisen kannalta välttämätöntä.

Essee

Oikeus identiteettiin ja identiteetin oikeus →

Identiteetit ovat 2020-luvulla monien poliittisten kamppailujen ytimessä. Oikeushistoriallinen näkökulma valottaa, miten ne ovat toimineet paitsi vapautumisen, myös kontrollin ja luokittelun välineinä.

Essee

Sukupuolen unohtamisesta, eli mitä jää paikantumisten katveeseen? →

Nykykulttuuri korostaa visuaalisuutta ja paikantuneisuutta, mutta voiko oman position unohtaminen tarjota uudenlaisia, yllättäviä ja queerejä tapoja lähestyä taidetta?

Essee

Hoivan puolesta →

Hoivan vaaliminen ja keskinäisen riippuvuuden tunnustaminen ovat uusliberalistisessa yhteiskunnassa radikaaleja tekoja, jotka on liian usein sälytetty vain yhden sukupuolen vastuulle.

Essee

Vaari oppii lopulta →

Olavi Uusivirralle Hamletin rooli on myös paluu 1990-luvulle, jolloin hänen isänsä käänsi Shakespearea salkkuun. Kansallisteatterissa isälle on varattu haamun rooli.

Essee

Ofelia elää! →

Fanni Noroilalle Ofelian rooli ei ole unelmien täyttymys, mutta hän päätti tehdä siitä oman näköisensä.

Essee

Mihin Halloweenia tarvitaan? →

Myöhäissyksyn juhla antaa tilaa asioille, jotka kulttuurissamme yleensä siivotaan piiloon: peloille, pimeydelle ja kuoleman käsittelemiselle.

Essee

Korulliset utopiat →

Ilmastokriisin voi selättää myös ilman maakuoppaa ja Met-gaalan asuloistosta luopumista. Tarvitaan vain kuvittelua.

Essee

Tulkintojen leikkikenttä →

Fanifiktio on yhteisöllisen uudelleenkirjoittamisen muoto, joka tarjoaa lukijalleen rauhoittavan turvasataman pandemian keskellä. Samalla se haastaa alkuperäisen tekijän auktoriteettia.

Essee

Kumouksellinen äitiminen →

Äitiys esitetään usein cisnaisille luonnollisena kohtalona, vaikka kyse on kulttuurin perustavalla tavalla muokkaamasta roolista. Kaksi tuoretta äitiyttä käsittelevää teosta tarjoavat näkökulmia radikaaliin hoivaan ja äitimisen filosofiaan.

Essee

Pellisen ja Liuhdon sopimaton tuotteliaisuus →

Sami Liuhto ja Jyrki Pellinen ovat niin aktiivisia kirjailijoita, että heidän tuotantonsa haastaa hiljaisesti koko instituution. Lukiessa aukeaa uusia kukkia, kerroksellisuutta ja vapauden horisontti.

Essee