Brutalismi ja runo käyvät yhteen →
Merihaassa järjestetty runokävely todisti, että usein hyljeksityt lajit vahvistavat toisiaan.

Merihaassa järjestetty runokävely todisti, että usein hyljeksityt lajit vahvistavat toisiaan.

2000-luku oli kotimaisen runouden vuosikymmen, mutta ilman Leevi Lehtoa se tuskin olisi ollut sellainen. Lehdon työn ytimessä oli kysymys siitä, mitä teksti tekee. Mutta mitä Lehto itse teki, ja mitä tästä kaikesta syntyi?

Kreikkalaisen antiikin ääni on yksi nykyisyyden taajuus. Jos haluaa soittaa antiikin Kreikan suosituinta puhallinsoitinta aulosta, pitää soitin ensin rakentaa – tai tarkemmin, soittimet.

Kirjailijan suhde hänen teoksensa pohjalta tuotettavaan äänikirjaan voi olla vaikea niin tekijänoikeudellisesti kuin poeettisesti. Löytyykö ratkaisu uusista lukemisen ja kirjoittamisen tavoista?

Painettujen esseiden pohdinnat sukupuolesta suodattuvat sosiaaliseen mediaan usein varmuuksina ja ennalta-arvattavuuksina. Tällöin unohtuu, että essee on pohjimmiltaan epävarmuuksien laji.

Filosofi Maurice Blanchot’n vuonna 1949 ilmestyneen esseen suomennos, joka julkaistiin alun perin Voiman Nihilismi-numerossa (6/2001)

Runouden luo löytävät onnekkaat kulkijat: repaleisessa maailmassa outo ja kummallinen kieli itsessään käy yhteisöstä. Joskus yhteisö on vastaliike, joskus perhonen, ja joskus paradoksaalisesti mökki keskellä erämaata.

Kääntäminen on kurottamista halua kohti, sinua kohti. Mutta mistä halu syntyy?

Pyhän puute on johtanut kriiseihin, joista ei ole helppoja teitä ulos. Valamon luostarissa selvisi, että kun kuuntelu laajenee hiljaisessa tilassa ja minän kokemus huljuu, on helpompi hahmottaa muut elämänmuodot ympärillään.

Instituutioksi muodostunut Finlandia-kirjallisuuspalkinto jaetaan pian jo neljättäkymmenettä kertaa. Palkinnon alkutaival nostatti tunteita puolesta ja vastaan kulttuurikentän kipuillessa suhdettaan kaupallisuuteen. Hankalaan välikäteen jäi ensimmäiseksi voittajaksi valikoitunut valtakunnan virallinen toisinajattelija Erno Paasilinna.

Kontekstomia on tekstuaalisen manipuloinnin keino, jossa sitaatti irrotetaan tarkoitushakuisesti asiayhteydestään. Osuvia lainauksia saksimalla voi lytätä kollegan, jyrätä vastustajan tai esittää purevaa yhteiskuntakritiikkiä – mutta millä hinnalla?

Japanin kielen esteettinen monitulkintaisuus asettaa kääntäjälle haasteita. Miten kuvaa häilyvistä maisemista kirkastetaan ja mistä paholaisen kasvot ilmestyvät hortensioihin?
