Nuori Voima ei saanut kutsua Finlandia-ehdokkaiden julkistustilaisuuteen. Nuori Voima kävi syömässä maiharinpaksuista piirakkaa Finlandia-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa. Päätoimittaja Maaria Ylikangas, jonka maiharit eivät ole yhtä taikinaiset kuin piirakka, raportoi.
Kirjailija Jonas Eikan rohkea puhe Pohjoismaiden neuvoston palkintogaalassa herättää toivoa uudesta poliittisesta taiteesta.
Suomessa kirjoitetaan maailmanluokassa ainakin arabiaksi, espanjaksi, saksaksi – ja tietenkin saamen kielillä.
Feministisen aikakauslehti Tulvan seksinumero loukkasi sen julkaisija naisasialiitto Unionia. Yhäkö vulva hävettää?
Ruotsin Akatemia ilmoitti siirtyvänsä pois eurosentrismistä ja mieskeskeisyydestä. Siirtymä ei vielä onnistunut – lähellekään.
Kaikki haaveilevat, että oma työ ymmärrettäisiin oikein. Mutta myös erimielisyys kannattelee. Kritiikistä blogissa.
Perjantai 27.9. on kansainvälinen ilmastolakkopäivä. Vuosikymmenten scifi-haaveiden jälkeen tuntuu vähän masentavalta, että edes Planeetta B:ta ei ole. Pauliina Haasjoen uusi esseekirja näyttää, että tämä ei ole puute, vaan Planeetta A:lla on itse asiassa kaikki.
Pohjoisessa yökirjassa Oulu ei ole koti, ja pimeyttä voi ehkä oppia haluamaan. Kirsti Simonsuuren jälki kirjallisuudessamme on yhä elävä – ja mikä olisi se aikakausi, joka loppuu?
Jos taidekritiikki on vaikeuksissa, niin kuin vuosikymmenestä toiseen on jankattu, yksi syy voi olla tasapuolisuuden ihanteessa, joka tekee teksteihin tarttumisen ja niistä kiinnostumisen vaikeaksi. Moraalikritiikin nousua on siksi syytä tervehtiä ilolla, kirjoittaa Vesa Rantama.
Ihmisen suhde taiteeseen on sekä tekijän että vastaanottajan. Mari Lamminaho avaa blogissa molemmat kanavat.
”The algorithms told them what to say. How to position their heads in the right ugly-beautiful angle.
Lukemisessa on kyse terveydestä, hyvästä moraalista ja romaaneista – vai onko? Blogissa Maaria Ylikangas miettii lukuintoilun ärsyttäviä puolia.
