Monien tekemä, harvojen lukema – runouskritiikin haasteista →
Kun runokokoelma ilmestyy metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, onko kokoelma ilmestynyt? Lehtikasan alta voi vielä vuoden päästä pilkottaa vettynyt räikeäpintainen kansilieve. Sivut ovat myttääntyneet lukukelvottomiksi. Ollaan kenties jonkin merkittävän äärellä, mutta kukaan ei ollut siellä ajoissa.











