Pimenevien iltojen taajuus – eroottisen runouden top 20! →
Kosteat illat, vilpeä tuulenviri, samettinen ahmiva pimeys – elokuussa luetaan eroottisia runoja. Nuoren Voiman toimitus kokosi kattavan listan!

Kosteat illat, vilpeä tuulenviri, samettinen ahmiva pimeys – elokuussa luetaan eroottisia runoja. Nuoren Voiman toimitus kokosi kattavan listan!

Mitä on vampyyrin pelko, ellei tietymättömän aistimista? Blogissa Draculaa.

Miksi kuuluisa henkilö saa saman tien kirjailijan statuksen, jota harrastaja ei välttämättä ansaitse edes elämänmittaisella kirjoittamisella?

Mitä tänä juhannuksena saa sanoa? Käsitys rehellisyydestä taiteessa on muuttunut Hannu Salamasta Maggie Nelsoniin.
Mitä jos sanoisit jotain ystävällistä, olisiko se falskia?

Lavarunous ei lähtenyt eriyttämään itseään 2000-luvulla vallinneista runoestetiikoista, vaan kutsui kaikki esittämään runoa. Se sulatti itseensä kaiken. Siksi se on nyt valtavirtaa.

Verkon kirjallisuusryhmissä on suosittua sanoa, että politiikka ja kirjallisuus on pidettävä erillään. Poliittiinen verkkovaikuttaminen onkin sietämätöntä, mutta poliittinen kirjallisuus ei ole ongelma, vaan ratkaisu.

Historiaan jää aukkoja, koska emme edes osaa etsiä sitä, mitä sieltä voi löytää. Vähemmistöihin kuuluvia pioneereja ei ole välttämättä tarkoituksella vaiennettu, vaan heidän olemassaoloaan ei ole edes pidetty mahdollisena.

Tämä juttu spoilaa, tietysti.

Kaunokirjallista ylettömyyttä, omaelämäkerrallista paljautta ja aitoa dialogisuutta – blogissa Sara Ehnholm Hielmin esseeteos Ja sydän oli minun.

Miksi kirja-ala hirttäytyy kiinni myyntilukuihin, vaikka sillä on täysin poikkeuksellinen tuote käsissään? Kirjaa ei jakaminen pahenna, kirjoittaa Vesa Rantama blogissaan.

Parapsykologialla oli ihan pieni hetkensä tieteiden rinnalla, spiritismi oli mitä kuuminta ajanvietettä kun 1800-luvun ja 1900-luvun alun taidekaanoneita taottiin. Astrologit ovat nakutelleet vuosisatoja täsmällisiä tähtikarttoja syntymän hetken ja paikan mukaan, nyt heilläkin on onneksi tietokoneohjelmat.

Blogissa tarkastelussa on kaksi uutuusromaania, Kim Thúyn ru ja Anna Burnsin Milkman, jotka näyttävät että todellisuus ei ole mustavalkoinen. Kirjat sijoittuvat 1970-luvun Vietnamiin ja Pohjois-Irlantiin, kahtiajakautuneisiin maihin. Mitä voimme oppia niistä omissa kamppailuissamme?
