Pääkirjoitus: Mun sydämellä on kypärä
Missä ovat kertomukset keräämisestä, säilyttämisestä ja jakamisesta, kysyy
Ursula K. Le Guin esseessään ”Fiktion kantokassiteoria”.
Ainakin tänä vuonna ilmestyneessä kotimaisessa kirjallisuudessa.
Ekokatastrofit ja kirjallisuuden murenevat rakenteet ovat herättäneet useisiin
teoksiin solastalgiaa – kaipuuta itselle merkitykselliseen paikkaan, joka on
menetetty tai ollaan menettämässä. Teokset kysyvät, mikä on säilyttämisen
arvoista ja voiko kieli itsessään säilöä.
Ei liene sattumaa, että sanalla ”arkki” on kaksoismerkitys. Aluksen
lisäksi rakastamamme paperinen käyttöliittymä sai nimensä kaareksi
taivutettavan pergamenttilevyn mukaan. Juuri kieli onkin kirjaa sekä
maailman tunnetuinta pelastusvenettä yhdistävä tekijä ja samalla yksi
vedenpaisumuskertomuksen keskeisistä hahmoista. Vesimassojen tyrehdyttyä
kieli siirtyi Nooan perheen kautta sukupolvelta toiselle, vallaten lopulta koko
maailman. Aivan kuten William S. Burroughs sanoi: kieli on virus.
Käsillä olevassa paperiarkissa ei paeta kieltä, tuhotulvia, sienipilviä tai
edes kosmoksen hidasta syöpymistä. Täällä juhlitaan. Yläkannella pauhaa
viuluhymnin sijaan rehellinen teknojytä. Konehuoneessa järjestetyt
vedenpaisumusfestarit ovat jo päättyneet. Ohjelmaa on luvassa myös
sekoilua karttavalle yleisölle, sillä tämän vähintään tuhatöisen huviristeilyn
pääesintyyjä on säkenöivä Samuli Edelmann. Hänelle on omistettu tästä
numerosta oma liitteensä, sillä vain merivesi on kyyneleitä suolaisempaa.
Arkki on kastettu ja laiva on lastattu. Kaunista matkaa!
Johanna Osváth & Otso Venho
Sisällysluettelo
6 Sivumennen-palstalla haastattelussa Nuori Voima -avustajapalkitut
Anu Kaaja ja Natalia Karjalainen sekä kansitaiteilija Saara Pylkkänen
8 Haastattelussa Christian Bök suuntaa revolverin tähtiin ja tähtää maailmanlopunkestävään runouteen
12 Telma Peura työntää esseeveneen vesille ja yrittää pysyä pinnalla
21 Viimeisessä kolumnissaan Iida Sofia Hirvonen ruotii kritiikin kritiikkiä
22 Auli Särkiö nostaa kissamediat pöydälle ja lumoutuu maailmasta, jossa voi vaan olla
27 Ylitulkitsijamme
V. S. Luoma-aho makustelee Francis Baconin taiteen rikottuja kliseitä
28 Antti Hurskainen tekee kotiläksynsä ja muistaa Nathanael Westin
30 Historiantutkija Mikko Toivosen esseessä ilmaston kylmeneminen aiheuttaa raivokohtauksia
34 Haastattelussa Dolores Reyes avaa multasuunsa ja kertoo, miksi Argentiinassa (nais)kirjallisuus halutaan haudata maan alle
37 Mirva Helenius kysyy, voiko teknosta tulla pyhää ja baletista pervoa
42 Epistä vai eeppistä? Ville Vahosalmi vaeltelee festivaaleilla, jotka loppuivat ennen alkamistaan
48 Runoissaan Rae Aiemaa tunnustelee toislajisuutta
50 Tiia Porkka kertoo enkeleiden ja ihmisten rakkaustarinan, joka oli hukkua muiden raamatullisten kertomusten alle
54 Mitja Jakonen ja Natalia Karjalainen mylläävät proosaa Joutomaan koneistossa
56 Kirjailijan tehtävä on lumoutua kielestä ja lumota kielellä, Katri Talaskivi muistuttaa
58 Lehti paisuu Samuli Edelmann -liitteellä, jonka sivuille on pelastettu 60 Hermanni Härmälän suolaisia serenadeja ja 62 silminnäkijä Otso Venhon todistus kuolleiden
runoilijoiden sirkuksesta
68 Kritiikeissä säihkyy glitteri, kylvetään siemeniä ja säilötään sukupolvikokemuksia.
83 Takakansirunoilija Henri Parski päättää lehden, yllätys yllätys, vedenpaisumukseen.
Numeron sisältöä verkossa:
Murenista nousee monumentti →
Erkka Filanderin ankara keltainen järkäle säilöö, loitsii ja etsii keskittynyttä lukijaa.
Tulenkantaja →
Eräänä syksyisenä maanantai-iltana Käpylään ilmestyi Prometheus itse. Nuori Voima oli paikalla.
Kutsu kissuuteen →
Pitkä animaatio Flow ja konsolipeli Stray ovat pandemia-ajasta ammentavia, ihmisenjälkeisyyttä luotaavia teoksia, joissa fokalisoijana on kissa. Voiko antipelillisyys olla avain ihmiskeskeisyydestä luopumiseen? Mikä tekee ihmisestä ihmisen ja pelistä pelin? Huom. Voi sisältää spoilereita ja teosanalyysiä.
Kaikki kerralla →
Maria Matinmikon uudet runoesseet jatkavat niitä edeltäneen Valohämyn jäljissä ja etsivät jotakin aivan uutta.
Kosminen hurraahuuto runoudelle →
Kansainvälisesti arvostetun kanadalaisen runoilijan Christian Bökin suuruudenhullussa Xenotext-projektissa loihdittiin genetiikan avulla runoileva bakteeri, joka jatkaa eloaan vielä sittenkin, kun aurinko on sammunut. Bök kirjoitti 25-vuotisen projektin ympärille kaksiosaisen runoteoksen, joka muistuttaa kirjallista laboratoriota.
Ketä kiinnostaa kritiikki? →
Kriitikkoa on helpompi syyttää kuin kirjallisuuskeskustelun rakenteita.