Nuoren Voiman vuoden käynnistävä Kirja-teemainen numero on nyt ilmestynyt! Lehdessä pureudutaan kirjaesineen olemukseen sekä ajattelun että askartelun keinoin. Jutut kultivoivat tuoreita tapoja tarkastella yöpöydällä lepäävää koodeksia. Numero ilmestyy kauppoihin ja tilaajien postiluukuille maaliskuun puoliväliin mennessä.
Kirja-numeron myötä toivotamme toimitukseen tervetulleiksi sen uudet jäsenet: kritiikkitoimittajana on aloittanut Carlos Lievonen ja toimitussihteerinä Otso Venho. Lehdestä löytyy heidän tiivis haastattelunsa.
Juttujen joukossa muun muassa seuraavaa:
Juha-Pekka Kilpiö porautuu laajassa esseessään reikäkirjojen kiehtovaan maailmaan. Suurennuslasin alla on kaikkea muumikirjoista Bond-pokkareihin sekä tuoreimpiin kirjallisiin kokeiluihin.
Ville Hämäläinen heristää sulkakynäänsä nopeatempoiselle somemaailmalle ja puolustaa kirjan kykyä kommunikoida epävarmoja ajatuksia. Mikä on kirjassa esiintyvän ajatuksen eräpäivä?
Kirja astelee kynnyksen yli myös ei-materiaalisten kirjallisuuksien puolelle. Äänikirjojen olemusta ja mahdollisuuksia pohtii Klaus Maunuksela laajassa, omakohtaisessa esseessään.
Alba Ala-Pietilä puolestaan pomppaa hypertekstifiktioon hypertekstuaalis-lyyrisessä esseessään. Laura Piippo tutkailee kirjan ympärille muodostuneita arvoja. Pilvi Porkolan teoksessa tanssahtelee luurankoja. Mukana myös Petra Vallilan ja Mikko Rädyn menetelmällinen, dialoginen essee.
Anna Kallio tekee esseistis-journalistisen matkan Rikhardinkadun kirjaston taiteilijakirjakokoelman äärelle, ja päätyy itse sitomaan kaalista kirjan.
Kirja-numerossa aloittavat myös upouudet vakiokirjoittajamme: kolumnisti Jantso Jokelin ja Ylitulkinta-palstan pitäjä V.S. Luoma-aho. Numero on myös lähtölaukaus Katja Raunion jatkokertomukselle, jossa selvitetään tärveltyneen asiakirjan arvoitusta – salaisuus ratkeaa vuoden loppuun mennessä, numero kerrallaan.
Numeron runoilijana toimii Raisa Marjamäki, prosaistina Mari Uusivirta.
Upeasta kansitaiteesta ja reikäesseen kuvituksesta vastaa Aino Nieminen. Kannen taideteos kulkee nimellä Kasvu (2024).
Kritiikkien joukossa tällä kertaa muun muassa Arsi Aleniuksen Katsotaanhan puhelimiakin, Reetta Pekkasen Katkaistut tulppaanit, Mikko Lehtosen Tapetointi ja Eetu Virenin Esseet.
Lukuiloa!
Numeron sisältöä verkossa:
Tekstuaalisia kiihotteita →
Tunnettu esseisti kiusoittelee ensimmäisessä tietokirjassaan läntisen kirjallisuuden pikkusievää kaanonia ja paljastaa, mitä seksuaalisuus kertoo maailmasta.
Leikkokukkien aika →
Leikkokukat ilmentävät Reetta Pekkasen uudessa runoteoksessa aikaamme ja ajattomuutta, nuutuvaa puhetta sekä ihmisen toiminnan ja epäinhimillisen suhteita.
Lukijan taide, kuulijan taide →
Kirjailijan suhde hänen teoksensa pohjalta tuotettavaan äänikirjaan voi olla vaikea niin tekijänoikeudellisesti kuin poeettisesti. Löytyykö ratkaisu uusista lukemisen ja kirjoittamisen tavoista?
Hulvatonta kauneutta →
Eetu Viren kirjoittaa kirjallisuudesta ja poliittisesta vastarinnasta, silloinkin kun kirjoittaa jostain aivan muusta. Yksissä kansissa tekstit loistavat kuin taskulamppu nettijorinoiden ja saskojen keskellä.
Proletariaatin Vergiliukset →
Katsotaanhan puhelimiakin on vyöryvä monologi ja räntti nykymaailman tilasta, siitä miten kaikki on pilalla. Voiko kirjallisuuskaan enää pelastaa?
Vihaa miestä, älä esseistiä →
Painettujen esseiden pohdinnat sukupuolesta suodattuvat sosiaaliseen mediaan usein varmuuksina ja ennalta-arvattavuuksina. Tällöin unohtuu, että essee on pohjimmiltaan epävarmuuksien laji.
Murrettu klassikko →
Nuori Voima julkaisee Iira Halttusen ja Silvia Hosseinin podcast-sarjan Kirjallisuuden myytinmurtajat. Kansalliset myytit kaipaavat yhä ravistelua, mutta kirjaesine ansaitsisi arvonpalautuksen.
Elämättä jättänyt nauraa viimeisenä →
Jantso Jokelin kirjoittaa kirjan merkityksen olevan jossain elämän tuolla puolen.